Ville Suutarinen 09A
Satiiri Neuvostoliitosta
George Orwellin yksi tunnetuimmista teoksista, romaani Eläinten Vallankumous, on kirjoitettu vuonna 1944. Orwell oli englantilainen vasemmistolais kirjailija ja lehtimies. Orwellia on luonnehdittu vasemmistososialisdemokraattiseksi, mutta itse hän on sanonut, että kirjojen julkaisemisajan poliittiset olot tekivät hänestä kansan keskuudessa sellaisen kuin häntä pidettiin. Britti myönsi kannattavansa kuitenkin demokraattista sosialismia. George Orwell on kirjoittanut yhteensä kymmenisen romaania, joista luetuimmat ovat Eläinten vallankumous, Katalonia, Katalonia sekä Vuonna 1984. Mies oli ja on erittäin arvostettu kirjailija myös esseetuotantonsa ansiosta. Orwell ei kuitenkaan ehtinyt nauttia suosiosta kauaa, koska keuhkoverenvuoto vei miehen mennessään tammikuussa 1950.
Eläinten vallankumous kertoo eläintilasta, jossa eläimet tekevät vallankumouksen ja vapauttavat itsensä ihmisten kahleista kääntämällä roolit päälaelleen. Onnistuttuaan eläimet kokoontuvat ja suunnittelevat alkuun elämänsä tarkasti yhdessä. Kuin huomaamatta, sika karjut tekevät pikkuhiljaa itsestään fiksumpia ja johtavampia kuin muut. Eläimet uskovat, mitä siat sanovat ja asiat luistavat yhtä huonosti kuin ennenkin, vain isäntä vaihtui. Siat nimittävät itsellensä ylentäviä nimiä ja oikeuksia, ne harvat, jotka näitä vastusti, koki Neuvostoliitosta tutun hiljennyksen. Riitoja tulee vain johtavien sikojen kesken, josta aiheutuu vallanvaihtoja ja diktatuurisuuden vahvistumista. Alkuperäisestä eläintilan tasa-arvosta on lopussa vain jäljellä sanonta ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.
Kirjassa esiintyy kymmeniä tilan eläimiä sekä aluksi tilalta häädetty tilanomistaja Jones. Faabelimaisessa tarinassa eläimillä on omat inhimilliset roolinsa. Koirat ovat ikään kuin eläintilan poliisi ja siat korkeita hallitsijoita. Muut eläimet kuten kanat, lampaat, lehmät, hevoset ja kyyhkyset tottelevat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. He esittävät kirjassa perinteistä totalitarismista kansaa. Aluksi karju nimeltä Majuri piti eläimiä varpailleen saadun puheen ja näin aloitti vallankumouksen. Majurin kuoltua hallinnan otti Lumipallo, joka kuitenkin kostautui eläinten keskuudessa petturiksi ja häädettiin tilalta. Lumipallo-vihaa lietsonut karju, Napoleon, nappasi diktatuurin viitan. Tämä sikojen vallanvaihtelu kuvaa hyvin Neuvostoliitossa tapahtunutta vallanvaihtoa vahvan kommunismin aikaan.
Miljöönä kirjassa toimii Kartano-niminen perinteinen englantilainen maatila. Kartano koostuu talon alkuperäisen isännän, Jonesin, talosta ja ulkorakennuksista kuten kanalasta ja ladosta. Kaikki tarinan tapahtumat käytännössä tapahtuu maatilan alueella, ja jos eläin tai ihminen poistuu Kartanon pihapiiristä, tarkoittaa se kansan jättämistä, pakoilemista tai pettämistä. Naapuritilalle pakoon meneminen oli erittäin väheksyttävä teko, joka tahrasi elukan maineen välittömästi. Muun muassa hallitsija karju Lumipallosta tuli kertaheitolla hallitsijasta sylkykuppi poistuttuaan tilalta juoksu jalkaa.
Eläinten vallankumouksen valmistuttua 1944 se kiersi eri kustantajia, jotka olivat ennen Georg Orwellin kirjoja julkaisseet, mutta kukaan ei suostunut painamaan tätä kirjaa. Teosta pidettiin erittäin trotskilaisena, mikä tarkoitti maailmanvallankumouksen korostamista sekä kritiikkiä stalinismia ja kapitalismia kohtaan. Julkisesti puhuttiin, että kirja ei sisältänyt oikeaa asennetta arvostella tuon aikaista poliittista tilannetta. Huhuttiin jopa, että kirjan julkaiseminen voisi vahingoittaa välejä Neuvostoliittoon. Nykyään kuitenkin kirja on eri puolilla maailmaa erittäin suosittu ja se onkin noussut koulussa luettujen kirjojen klassikoksi.
Neuvostoliitossa kirjan julkaiseminen ja myynti kiellettiin kokonaan, koska se koettiin kovin pilkalliseksi heidän poliittista tilannetta kohtaan. Faabeli oli siis erittäin onnistunut! Itä-Euroopan maissa, joissa kirja julkaistiin, vaadittiin poistamaan kaikki viittaukset Neuvostoliittoon. Yhdysvalloissa on tänäkin päivänä vaadittu kirjaa kiellettyjen kirjojen joukkoon johtuen romaanin liiallisesta sosialismin ja seksuaalisuuden näkyvyydestä. Nykyään kuitenkin kirja on sallittu kaikkialla.
Kirjaa lukiessa oli hauskaa tajuta, kuinka hyvin voi kirjoittaja kertoa sosialismismin arjesta humoristisesti. Nokkela kirjoitustapa ja piilomerkitys teki kirjan lukemisesta elämyksen, jota ei perus dekkareilla tehdä tällaiseen sunnuntailukijaan. Juoni eteni tempoillen, mikä aiheutti houkutuksen lukea aina sen yhden sivun vielä. Teksti oli helppo- ja nopealukuista, mutta siltikään en suosittele ensimmäisenä kirjaa alakoululaisille, koska he eivät välttämättä ymmärrä poliittisia piilomerkityksiä ja kannanottoja. Toisaalta nuoremmat voivat lukea nidoksen ”lasten silmillä”, puhtaana satuna puhuvista elämistä.
En näe syytä kieltää kirjaa tänä päivänä, vaikkakin se kovin kantaaottava onkin. Tänä päivänä ymmärretään ja sulatetaan eriävät mielipiteet toisin kuin kirjan julkaisemisaikana, jolloin väärinajattelijat ja virheellisten aatteidenlevittäjät tuomittiin. Kirja tuskin on Venäjällä kauhean kovassa huudossa, johtuen omaan nilkkaan osuneesta pilkasta, mutta kieltäminen olisi hieman turhaa. Eläinten vallankumous toimii eräänlaisena historiankirjana, kirjana, joka kuvaa ihmisille itänaapurimme hallintojärjestelmää muinoin. Omasta mielestä kirja ei tee pilkkaa tai halvenna ihmisiä, puhumattakaan satuttamisesta.
