Novellinippu saapasmaasta

Italialainen Giovanni Bocaccio on renessanssiajan yksi tunnetuimmista kirjailijoista.  Häntä voidaan pitää novellien isänä luodessaan vankan perustan kyseiselle taiteenmuodolle. Bocaccion tunnetuin teos on novellikokoelma Decamerone, joka toimii eräänlaisena aikakauden kuvastimena.

Retro-antiikiksi kutsutun renessanssin aikana ihalitiin antiikin taidetta kuvanveiston-, maalausten- sekä kirjallisuuden muodossa.  Antiikinajan klassikoita käännettiin latinaksi sekä aiheksi valittiin myyttejä ja taruja jälleen. Tyypillisä piirteitä aikakaudella oli naisellisuuden korostus sekä heidän mielialojen kuvailu,  mutta myös yleisesti ihmisyyden korostaminen sekä ihmisyyden tarkempi tarkastelu.

Renessanssi syntyi Italiassa 1300-luvulla ja levisi ajanmittaan ympäri Eurooppa. Keskiajalla suuren roolin omannut katolinen kirkko sai väistyä kun yhteiskunta alkoi arvostamaan yksilökeskeisyyttä uudella tavalla. Skolastiikka ja kirkon opit pyrittiin korvaamaan yksilön järjelllä. Itsetietoisuus näkyi myös ihmisen asemana, yksilö korvasi yhteisön.

Decameronesta puhutaan usein aikakauden kuvastimena. Teos sisältää ihmiskunnan kokemuksia ja kohtaloita traagisesti, opettavaisesti sekä liikuttavasti esitettyinä. Tyylikaudelle ominaisesti kirjassa korostuu tarkka ihmisten luonteen sekä kauneuden kuvailu. Kirkon väheksyminen näkyy novellikokoelmassa munkkien pilkkaamisena. Heikkoluontoisiksi kuvatut munkit ja muut kirkon päämiehet taistelevat lemmenseikkailuissaan. Kirkoa kohtaan ivallinen kirjoittelu johti Decameronen lisääminen kiellettyjen kirjojen listaan. Vielä 1900-luvulla kirja oli kielletty Amerikassa, Iso-Britannia eikä Suomessakaan kirjaa lainattu kaikille.

Teoksessa kymmenen nuorta tapaavat ollessaan mustaa surmaa paossa. Renessanssin pääkaupungista, Firenzestä  Fiesoleen matkanneet nuoret naiset ja -herrat kertovat tarinoita. Joka päivä yksi valitaan kuninkaaksi tai kuningattareksi. Hän saa valita päivän aiheen ja teeman aloittamalla tarinoinnin. Jokaisena päivänä kymmenestä kaikki kertovat yhden tarinan. Kirjassa uusi päivä avataan kehyskertomuksella, jossa kerrotaan päivän valkenemisesta, ihmisten mielialoista sekä aamun tapahtumista. Näillä sanoilla alkaa toisen päivän kehyskertomus: ”Aamu valkeni ja alkoi uusi päivä. Siitä kertoi jo lintujen iloinen aamulaula puiden vihreiltä oksilta, kun naiset ja heidän kolme miesseuralaistaan astelivat hitaasti lehtoo, missä he sitoivat kauniita seppeleitä ja käyskentelivät kauan kasteisilla nurmikoilla.” Yleisesti kehyskertomuksia käytetään useita tarinoita sisältävässä teoksessa sitoen aiheita kokonaisuudeksi tai kehystämällä tulevia tapahtumia.

Jokaisella päivällä on oma teemansa. Ensimmäisenä päivänä kukin kertoo itselleen mieleisestä aiheesta. Toisena ja kolmena päivänä kerrotaan johdolla ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet onnellisen päämäärän erilaisten tapahtumien jälkeen älykkyydellä, nokkeluudella tai sattumankaupalla. Neljäs päivä on murtuneiden sydämien täyteinen;  kertomuksissa päähenkilö rakkaus saa aina onnettoman lopun. Viidennen päivän aihe on päinvastainen. Nuoret kertovat tarinoita rakastavaisista, jotka ovat löytäneet vastoinkäymisten ja taisteluiden jälkeen onnen.  Kuudennen päivän tarinat olivat eniten omaan makuuni. Niissä kerrotaan ihmisistä, jotka ovat selvinneet vaarasta kuten taposta tai häväistyksestä nokkelilla vastauksilla ja teoilla. Seitsemäntenä päivänä kerrotaan tarinoita, joissa naiset pelastavat nahkansa tai suhteensa kepposilla. Toisen miehen sananmukainen piilottelu tai erittäin mielenkiintoisten valheiden verkkojen punominen onnistuu, muttei kaikilta novelleissa. Keppostelutarinat jatkuvat kahdeksantena päivänä, jonka jälkeen toisiksi viimeisenä päivänä aihe on vapaa, eli jokainen saa kertoa itselle mieleisestä aiheesta. Kymmenentenä ja viimeisenä päivänä aiheena on ihmiset, jotka ovat jalomielisyydellän tai lempeydellään menestyneet rakkaus- ja muissa ihmissuhde asioissa.

Satiiri Neuvostoliitosta

                                                                                                                           Ville Suutarinen 09A

   

                Satiiri Neuvostoliitosta

                      George Orwellin yksi tunnetuimmista teoksista, romaani Eläinten Vallankumous, on kirjoitettu vuonna 1944. Orwell oli englantilainen vasemmistolais kirjailija ja lehtimies. Orwellia on luonnehdittu vasemmistososialisdemokraattiseksi, mutta itse hän on sanonut, että kirjojen julkaisemisajan poliittiset olot tekivät hänestä kansan keskuudessa sellaisen kuin häntä pidettiin. Britti myönsi kannattavansa kuitenkin demokraattista sosialismia. George Orwell on kirjoittanut yhteensä kymmenisen romaania, joista luetuimmat ovat  Eläinten vallankumous, Katalonia, Katalonia sekä Vuonna 1984. Mies oli ja on erittäin arvostettu kirjailija myös esseetuotantonsa ansiosta. Orwell ei kuitenkaan ehtinyt nauttia suosiosta kauaa, koska keuhkoverenvuoto vei miehen mennessään tammikuussa 1950.

                      Eläinten vallankumous kertoo eläintilasta, jossa eläimet tekevät vallankumouksen ja vapauttavat itsensä ihmisten kahleista kääntämällä roolit päälaelleen. Onnistuttuaan eläimet kokoontuvat ja suunnittelevat alkuun elämänsä tarkasti yhdessä. Kuin huomaamatta, sika karjut tekevät pikkuhiljaa itsestään fiksumpia ja johtavampia kuin muut. Eläimet uskovat, mitä siat sanovat ja asiat luistavat yhtä huonosti kuin ennenkin, vain isäntä vaihtui. Siat nimittävät itsellensä ylentäviä nimiä ja oikeuksia, ne harvat, jotka näitä vastusti, koki Neuvostoliitosta tutun hiljennyksen. Riitoja tulee vain johtavien sikojen kesken, josta aiheutuu vallanvaihtoja ja diktatuurisuuden vahvistumista. Alkuperäisestä eläintilan tasa-arvosta on lopussa vain jäljellä sanonta ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.

                      Kirjassa esiintyy kymmeniä tilan eläimiä sekä aluksi tilalta häädetty tilanomistaja Jones. Faabelimaisessa tarinassa eläimillä on omat inhimilliset roolinsa. Koirat ovat ikään kuin eläintilan poliisi ja siat korkeita hallitsijoita. Muut eläimet kuten kanat, lampaat, lehmät, hevoset ja kyyhkyset tottelevat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. He esittävät kirjassa perinteistä totalitarismista kansaa. Aluksi karju nimeltä Majuri piti eläimiä varpailleen saadun puheen ja näin aloitti vallankumouksen. Majurin kuoltua hallinnan otti Lumipallo, joka kuitenkin kostautui eläinten keskuudessa petturiksi ja häädettiin tilalta. Lumipallo-vihaa lietsonut karju, Napoleon, nappasi diktatuurin viitan. Tämä sikojen vallanvaihtelu kuvaa hyvin Neuvostoliitossa tapahtunutta vallanvaihtoa vahvan kommunismin aikaan.

                      Miljöönä kirjassa toimii Kartano-niminen perinteinen englantilainen maatila. Kartano koostuu talon alkuperäisen isännän, Jonesin, talosta ja ulkorakennuksista kuten kanalasta ja ladosta. Kaikki tarinan tapahtumat käytännössä tapahtuu maatilan alueella, ja jos eläin tai ihminen poistuu Kartanon pihapiiristä, tarkoittaa se kansan jättämistä, pakoilemista tai pettämistä. Naapuritilalle pakoon meneminen oli erittäin väheksyttävä teko, joka tahrasi elukan maineen välittömästi. Muun muassa hallitsija karju Lumipallosta tuli kertaheitolla hallitsijasta sylkykuppi poistuttuaan tilalta juoksu jalkaa.

                      Eläinten vallankumouksen valmistuttua 1944 se kiersi eri kustantajia, jotka olivat ennen Georg Orwellin kirjoja julkaisseet, mutta kukaan ei suostunut painamaan tätä kirjaa. Teosta pidettiin erittäin trotskilaisena, mikä tarkoitti maailmanvallankumouksen korostamista sekä kritiikkiä stalinismia ja kapitalismia kohtaan. Julkisesti puhuttiin, että kirja ei sisältänyt oikeaa asennetta arvostella tuon aikaista poliittista tilannetta. Huhuttiin jopa, että kirjan julkaiseminen voisi vahingoittaa välejä Neuvostoliittoon. Nykyään kuitenkin kirja on eri puolilla maailmaa erittäin suosittu ja se onkin noussut koulussa luettujen kirjojen klassikoksi.

                      Neuvostoliitossa kirjan julkaiseminen ja myynti kiellettiin kokonaan, koska se koettiin kovin pilkalliseksi heidän poliittista tilannetta kohtaan. Faabeli oli siis erittäin onnistunut! Itä-Euroopan maissa, joissa kirja julkaistiin, vaadittiin poistamaan kaikki viittaukset Neuvostoliittoon. Yhdysvalloissa on tänäkin päivänä vaadittu kirjaa kiellettyjen kirjojen joukkoon johtuen romaanin liiallisesta sosialismin ja seksuaalisuuden näkyvyydestä. Nykyään kuitenkin kirja on sallittu kaikkialla.

                      Kirjaa lukiessa oli hauskaa tajuta, kuinka hyvin voi kirjoittaja kertoa sosialismismin arjesta humoristisesti. Nokkela kirjoitustapa ja piilomerkitys teki kirjan lukemisesta elämyksen, jota ei perus dekkareilla tehdä tällaiseen sunnuntailukijaan. Juoni eteni tempoillen, mikä aiheutti houkutuksen lukea aina sen yhden sivun vielä. Teksti oli helppo- ja nopealukuista, mutta siltikään en suosittele ensimmäisenä kirjaa alakoululaisille, koska he eivät välttämättä ymmärrä poliittisia piilomerkityksiä ja kannanottoja. Toisaalta nuoremmat voivat lukea nidoksen ”lasten silmillä”, puhtaana satuna puhuvista elämistä.

                      En näe syytä kieltää kirjaa tänä päivänä, vaikkakin se kovin kantaaottava onkin. Tänä päivänä ymmärretään ja sulatetaan eriävät mielipiteet toisin kuin kirjan julkaisemisaikana, jolloin väärinajattelijat ja virheellisten aatteidenlevittäjät tuomittiin. Kirja tuskin on Venäjällä kauhean kovassa huudossa, johtuen omaan nilkkaan osuneesta pilkasta, mutta kieltäminen olisi hieman turhaa. Eläinten vallankumous toimii eräänlaisena historiankirjana, kirjana, joka kuvaa ihmisille itänaapurimme hallintojärjestelmää muinoin. Omasta mielestä kirja ei tee pilkkaa tai halvenna ihmisiä, puhumattakaan satuttamisesta.